Puhelimen nostaminen muuttaa tilannetta.
Ihmiset huomaavat kameran, tarkistavat asentonsa, hiljentävät keskustelun tai kysyvät, mihin kuvaa ollaan käyttämässä. Samalla syntyy pieni mutta tärkeä mahdollisuus ilmaista suostumus, kieltäytyä tai siirtyä sivuun.
Kun kamera on silmälasien sangassa, tämä sosiaalinen hetki voi jäädä kokonaan syntymättä.
Kuluneen viikon uutisissa käsiteltiin Suomessa markkinoitavia älylaseja, joilla voi tallentaa kuvaa ja ääntä hyvin huomaamattomasti. Uutisoinnissa nousivat esiin salakuvaamisen mahdollisuus, tallenteiden myöhempi käyttö sekä se, että osa tekoälyominaisuuksien yhteydessä kerättävästä materiaalista voi päätyä palveluntarjoajan työntekijöiden tarkasteltavaksi. (Yle.fi)
Teknologian kiinnostavin turvallisuuskysymys ei silti liity yksin laitteen kameraan.
Olennaisempaa on, että vanha tapa havaita tallentaminen ei enää välttämättä toimi.
Näkyvä puhelin on ollut myös hiljainen ilmoitus
Kuvaamisesta on tullut tavallinen osa juhlia, tapahtumia, työpaikkojen viestintää ja perheiden arkea. Olemme samalla oppineet tunnistamaan siihen liittyviä merkkejä. Puhelin suunnataan kohti ihmistä. Kamera nostetaan silmien korkeudelle. Joku sanoo ottavansa kuvan.
Nämä pienet eleet ovat toimineet epävirallisena turvallisuusviestintänä.
Älylasit haastavat tämän totutun järjestyksen. Tavallisilta silmälaseilta näyttävä laite voi tallentaa ympäristöä samalla, kun käyttäjä keskustelee, kävelee tai osallistuu tilanteeseen aivan normaalisti. Tallennusvalo voi olla pieni, sitä ei välttämättä huomata, eikä jokainen paikalla oleva edes tiedä laitteen kuvausominaisuudesta. (Yle.fi)
Tilanne voi näyttää ulospäin täysin arkiselta.
Silti koulutustilan keskustelu, asiakaspalvelutilanne, oppilaitoksen käytävä, henkilöstön taukohetki tai yksityisiä asioita käsittelevä neuvottelu saattaa tallentua. Mukaan voi joutua kasvoja, ääntä, terveystietoja, näyttöruutuja, kulkukortteja tai keskusteluja, joiden ei ollut tarkoitus poistua tilasta.
Tässä kohtaa digiturvallisuus muuttuu hyvin konkreettiseksi. Se näkyy siinä, tietääkö ihminen olevansa kuvattavana ja ymmärtääkö kuvaaja, millaista tietoa laitteen mukana liikkuu.
Laitteen helppous ei poista käyttäjän vastuuta
Uusi teknologia tulee usein käyttöön ennen yhteisiä tapoja.
Laite hankitaan kuluttajatuotteena, sitä kokeillaan uteliaisuudesta ja ominaisuuksia käytetään sen perusteella, mikä tuntuu teknisesti mahdolliselta. Oikeudelliset rajat voivat tulla vastaan myöhemmin.
Suomessa julkisella paikalla kuvaaminen on lähtökohtaisesti monissa tilanteissa sallittua, mutta kuvauspaikka, tallennettava ääni, yksityisyyden aste ja materiaalin myöhempi käyttäminen vaikuttavat arviointiin. Rikoslain salakuuntelua ja salakatselua koskevat säännökset suojaavat muun muassa kotirauhan piiriä, pukeutumistiloja, käymälöitä ja tietyissä tilanteissa yleisöltä suljettuja työ- ja kokoustiloja. Myös salaa tallennettu keskustelu voi täyttää salakuuntelun tunnusmerkistön.
Viikon uutisessa haastateltu oikeusoppinut nosti esiin, että älylasien varomaton käyttäminen voi tilanteesta riippuen liittyä esimerkiksi salakatseluun, salakuunteluun tai tallenteen loukkaavaan julkaisemiseen. Tietämättömyys laitteen käytön seurauksista ei itsessään poista vastuuta. (Yle.fi)
Organisaation näkökulmasta pelkkä lain vähimmäisrajojen tunteminen jää silti kapeaksi lähtökohdaksi.
Asiakas, oppilas, koulutukseen osallistuva tai työntekijä arvioi tilannetta myös luottamuksen perusteella. Hän olettaa voivansa keskustella tietyissä tiloissa ilman, että puhe tai kuva siirtyy tuntemattomaan palveluun, sosiaaliseen mediaan tai laitteen käyttäjän omaan arkistoon.
Luottamus voi rikkoutua jo ennen kuin on selvää, onko lakia rikottu.
Työpaikan kuvausohje tarvitsee uuden tarkennuksen
Monessa organisaatiossa kuvaamista koskeva ohje on kirjoitettu aikana, jolloin kamera tarkoitti erillistä laitetta tai kädessä olevaa puhelinta.
Ohje saattaa kertoa, saako tapahtumassa valokuvata. Se voi määritellä, kuka ottaa henkilöstökuvat tai missä kameravalvontaa käytetään. Älylasit, tallentavat kuulokkeet ja muut puettavat laitteet jäävät helposti kokonaan mainitsematta.
Tämä ei tarkoita, että jokaisesta uudesta laitteesta tarvitaan oma monisivuinen sääntö.
Lyhytkin linjaus voi riittää, kun se vastaa tavallisiin tilanteisiin. Saako asiakastilanteessa tallentaa? Milloin kokouksen kuvaamisesta tai äänittämisestä pitää sopia? Voidaanko puettavia kameralaitteita käyttää koulussa, hoivaympäristössä, henkilöstötilassa tai turvallisuuskoulutuksessa? Kuka puuttuu tilanteeseen, jos tallentaminen huomataan kesken keskustelun?
Käytännön toimivuus ratkaisee paljon.
Palvelutyöntekijän pitäisi pystyä sanomaan rauhallisesti: tässä tilassa ei tallenneta ilman erillistä lupaa. Kouluttajan tulee voida keskeyttää harjoitus ja sopia ryhmän kanssa kuvaamisesta. Oppilaitoksen henkilöstön täytyy tietää, miten toimitaan, jos kuvaava laite tulee luokkaan eikä käyttäjä ymmärrä sen merkitystä muille.
Tällainen ohje suojaa kaikkia osapuolia. Myös laitteen käyttäjä saa tiedon siitä, missä kulkevat yhteiset rajat.
Huomaamaton teknologia vaatii näkyviä käytäntöjä
Älylasit voivat tarjota hyödyllisiä ominaisuuksia esimerkiksi muistiinpanoihin, saavutettavuuteen, opastamiseen ja käsillä tehtävän työn dokumentointiin. Sama laite voi kuitenkin tallentaa ihmisiä tilanteissa, joissa he eivät osaa varautua siihen. (Yle.fi)
Riskienhallinnan kannalta tärkeä havainto on yksinkertainen: mitä näkymättömämmäksi teknologia muuttuu, sitä näkyvämmiksi yhteisten sääntöjen täytyy tulla.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa kuvaamisrajojen käsittelemistä perehdytyksessä, tapahtumien osallistujaohjeissa, oppilaitoksen järjestyssäännöissä tai turvallisuuskoulutuksen yhteydessä. Samalla on hyvä arvioida, sisältävätkö tilat sellaista tietoa tai keskustelua, joka voi tallenteen mukana siirtyä organisaation hallinnan ulkopuolelle.
Jokaisesta silmälasiparista ei tarvitse tulla epäilyksen kohdetta. Sellainen ilmapiiri olisi raskas ja nopeasti epäluottamusta synnyttävä.
Rauhallinen kysyminen toimii paremmin. Tallentaako laite parhaillaan? Mihin materiaali menee? Ovatko paikalla olevat tietoisia kuvaamisesta?
Teknologian kehittyessä ihmiset tarvitsevat edelleen saman perusasian: mahdollisuuden ymmärtää, mitä tilanteessa tapahtuu.
Kamera saa pienentyä. Suostumuksen merkitys ei pienene sen mukana.
Coleoidea auttaa organisaatioita käsittelemään uusia turvallisuusilmiöitä käytännönläheisesti osana koulutuksia, ohjeistuksia ja arjen tilanteita.